Kuvatusta ja treeniä

Sulo ottaa rennosti ennen radalle pääsyä

Lillin kaunistuspäivä koitti ja siitähän ei neiti niin välitä....
mutta piti siitä sitten ottaa muutamat seisomis kuvat, kun ei niitä
niin hirmuisesti ole.

Mulla oli tietokoneen kätköissä muutamia kuvia, mitä on aina pitänyt postata tai tehä niihin liittyviin aiheisiin ihan kunnon tekstikin, mutta se on vaan aina jäänyt..

Laitampahan ne nyt tähän niin tulisi hieman väriä..

Eilen oltiin agi treeneissä ja ne meni ihan hyvin ja ei niin hyvin, eli niin miten aina menee :DD Halusin yrittää koko rataa kerralla, että saisin itselleni varmuutta lauantaita varten. Noh hyvin se jotenkin meni, otin aluksi aikavarmasti noi putkiin menemiset, kun kontakti hullusta koirasta kyse, mikä sitten huomattiin keinulla....

Sulo vaan kattoo ah. ylös kiipeeminen, eikä vähät välitä mitä estettä sille huudan ja noh koirahan huomasi vasta keinun loppu päässä AAA... tää loppuu tähän, eiks tää ollukkaa puomi... noh siinä kohti annoin vähän liikaa tilaaa, että koira suorittaisi yksin, mutta näinhän siinä kävi koira lentää..... Onneksi tuo ei semmoisesta sätkähdä kovin helposti ja uusiksi otettiin.. Siinä kohti Sulo tajusi ai tää oli tää kiikkulauta, missä ei niin kovaa tarvikkaan mennä.

Keppiväliä naksuttelin muutamat kerrat ja sitten rumasti selkäkyyryssä, väärällä rytmityksellä ja kädellä vieden vedettiin kepit läpi :D Hyvä mä!

Lauantaita odotellessa.....

Treenimieltä

Treenejä ollut useesti ja välillä, ne on ihan hyvin mennyt, välillä hieman hitaammin/laiskemmin, pääkoppa ei oo meinannu raksuttaa koiralla, eikä omistajalla.... Aa meniks nää näin??..
Yleinen pulma, mikä meillä on, että pikku spitzi ei meinaa jaksaa kovin kauaa treenata, rupeaa näyttämään väsymyksen merkkejä. Pääkopassa rupee raksuttaa hitaammin..
Pari kuukautta sitten kävin luennolla, joka kerto koiran lihaskunnosta ja sielä luennoitsija sanoi, että jos koiralla ei ole peruskuntoa, niin on sille treenaaminenkin on tosi rankkaa. Siitä asti mulla on ollut kauhea syyllisyyden tunne rinnassa, koska enhän mä koiran/koirien kanssa käy säännöllisesti lenkillä. Niin eihän tolla ole mitään peruskuntoa ole... Minkä takia ei jaksa kovin pitkään ja väsyy nopeasti, yleensä pystykorvilla on se, että jankkausta ei jakseta se on totta, ainakin niiltä osin ketä tiedän. Tätä olen nyt jonkin aikaa jankannut päässäni.

Viimeviikon Tiistaina tajusin sen todella, kanavalla oli epikset ja huomasin radalla ja sen älkeen videota kuinka hidasta menoa se oli! Sitten katselin viimevuoden syksyllä otettua videota pm joukkuekisasta mikä vauhti oli. Talvi vienyt omistajasta vauhdin ja kunnon samalla kun koirasta. Tämä kuntoon nyt ja heti, en voi tämmöstä katsella.
Niimpä viimeviikosta lähtien on Alkanut kummankin Sulon, että minun kunnon kohotus! Päivittäin käydään lenkillä, on se mukavaa katseltavaa, kun koira tykkää. Pari kertaa käyty myös hölkkäämässä ja se tuntuu itsestäkin kivalta, Sulon antaessa lisää energiaa pinkoessaan eteenpäin.

Lauantaina oltiin kanavalla Maijan ja Johannan kanssa treenaamassa agia. Sujui hyvin varsinkin pussi, siihen saatiin lisäävarmuutta ja vauhtia. Tiistaina epiksissä tehdyn lentokeinun jälkeen muisteltiin mitä KEINU tarkoitta, se ei suinkaan ole sama kuin puomi. Keppejä treenailin oikean välin hakemistä ja naksuttelin oikeasta välistä erilaisissa keppikulmissa.

Nyt lähden valmistautumaan ja laittamaan kamoja kasaan illan treeneihin lähtö uhkaavasti lähestyy ja en enempää kerkeä plöristä, jos jotakuta kiinnostaa :))))

Ps. Ilmottaudutaan torstaina Sulon kanssa ekoihin virallisiin agikisoihin 31.hyvinkäälle :)) (tänään saapui lisenssikin)!!!

Sulperosta tuli Valio!

Kaksi viimeistä viikonloppua on mennyt näyttelyissä. Tuusniemellä 26.2 ja Enossa 3.3.

Tuusniemeen lähettiin asenteella täältäkö se vika tulee, tuomari oli meille tuttu oltiin Jyväskylä kv.ssa pyörähetty sielä ja saatu Marjatta Pylvänäien-Suorsalta VARA-SERT.

Noh aamu alkoi aikasin neljältä Sulon kanss herättiin ja lähettiin aamulenkille. Nina nappas meijät vähän ennen kuutta kyytiin ja lähettiin ajamaan kohti Tuusniemeä reilut 300km ja 4h ajoaikaa. Ajomatka sujui hyvin Sulo matkusti takakontissa omassa häkissään Chicon kanssa. Pienen aikaa välillä kuului turhamaisuutta, mutta se loppui aina nopeaa.

Yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä matka tuntui ihan järkyttävältä ja ensivaikutelma tuusniemestä oli pelottava, kehät ja reunat ahtaat. tolkuttoman kuuma ja sitten oli vuorostaan kylmä.

Aikataulun mukaan mitteleitä muunvärisiä piti olla 10kpl. ja vihkosen mukaan niistä oli vain kaksi urosta eli Sulo ja yksi pentu!!! pikkasen jo siinä tuulettelin ja olin niin innoissani, että jos sitten nyt. Noh ei sitten vielä ollut sen aika. Luettelosta ja aikautaulusta oli jäänyt pois eräs junnu uros jolla oli ollut ilmottautumisen kanssa ongelmia. Enpä tässä selitä siitä sen enempää.......

Sulo oli sitten AVO ERI1 SA PU2 VARA-SERT 
keskikokoinen, mittasuhteiltaan neliö, selvä sukupuolileima, oikeapiirteinen uroksen pää, tummat silmät, hieman ala asentoiset hyvänkokoiset korvat, erinomainen ylälinja ja häntä, hyvä rungon syvyys, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu hyvällä askeleella. hyvä karvan laatu.

Kun kehä oli kokonaan ohi kävin pyytämässä, että hän mittaisisi Sulon ja merkkaisisin sen arvostelu paperiin agia varten. Aikasemmin kehässä se oli mitannut sen 34cm ja nyt paperiin laittoi 34,5cm. mini<3.

Päivä ei ollut vielä siinä! Vielä oli vuorossa Chico ja sitä sitten odotettiin muutama tunti, jonka jälkeen päästiin kotimatkalle.

Viikko meni sitten hieman haikeissa mielissä, mihin sitä nyt sitten oikeen jaksaisi/viitsisi ilmottautua.
Lahteen kotinäyttelyyn oli pakko halvemmalla ilmolla ilmottautua.

Jo sitten launatai aamuyöllä mietin taas, että mihin mä oon ryhtymässä.. Huh huh. kolmen aikaa nousin ylös ja kamoja kasaa, koiran vähäisiä karvoja kuntoon ja eiköhän mennä. 5h. oli arvioitu matkan kestoksi ja suunnilleen sen verran siinä meni. Yöstä vaihtui aamu ja aamusta päivä! Aivan mahtava keli oltiin jälleen saatu.

Enon urheilukeskuksen vieressä loju kyltti 50km Ilomantsi, siinä kohti tuntui siltä, että nyt ollaan kyllä jossain ihan korvessa :DDD...

Pieni ja ahdas urheiluhalli oli lavastettu pieneksi ryhmikseksi, Isot ja muut mettärodut oli ulkona ja sisälle jäi paljon pieniä, trimmattavia rotuja, joiden tavarat veivät kaiken tilan(myös meidän :D ). Onneksi kehät sentään oli isot ja sai hyvän vauhdin itselle ja koiralle.

Tällä kertaa tuomarina toimi Marja Talvitie. Hieman pelotti, kun en ollut kuullut mitään kyseisestä tuomarista. Sulon lisäksi oli muitakin uroksia, eli ei ollut mikään läpi juoksu kisa. AVOimessa luokassa Sulon lisäksi oli yksi. ja siihen mennessä oli jaettu vain yksi sa. Sulo meni plydälle toisena ja tuomari rillutteli tämmöisen arvostelun.

Kookas, erinomaista tyyppiä oleva. Hyvä päänmalli. Hyvin sijoittuneet korvat. Pigmentti voisi olla parempi. Hyvä ylälinja ja häntä. Niukat etu-, hyvät takakulmaukset. Liikkuu hyvin sivulta katsoen. Oikea karvanlaatu, muuta ei täydessä turkissa.

Tämän myötä kehäsihteeri näytti punasta korttia. :) toinen avo uros sai ennen meitä EH.n ja sitten oli jännitystä meidän sa.n saamisesta. noh napsahtihan se!!!!.. Samantien oli vielä parasuros luokka jossa oli kivan näkönen junnu uros ja Sulpero<3... Tuomari pyysi ympäri ja jätin hyvän tilan, että saatiin Sulon kanssa sitten ravata vapaasti, eikä jouduttaisi himmailla. Noh puol kehää kun junnu oli edellä, lähettiin Sulon kanssa liikkeelle. Ja vau miten hienosti liikkui poika!. Kierroksen lopussa tuomari osoitti meidät ykkös paikalle. :DD Olin ihan sekasin aluksi, en tajunnut mitä oikeen tapahtui, en kyllä ihan vieläkään tajua, senkin takia postaus on hieman myöhässä. :DD

Noh AVO ERI1 SA PU1 SERT FI MVA!!! se viimeinen serti tuli ja kehän jälkeen kuulin, että tuomari ei ole mikään ERI. maatti ole ja tiukka täti kyseessä. Kyllä tuntuuu hienolta :)).

Narttujen jälkeen oli vierä rotunsa paras kehä minne mentiin Sulon kanssa kilpailemaan kivan näköistä narttua vastaan, Sulonkin mielestä narttu oli tosi söpö ja ihana <3 :DD...
Kierros ympäri ja tuomari näyttää meitä kohti punasella ruusukkeella. :O oh HOH. olin ihan sanaton. vika SERTI ja vielä ROP!! Niin tyytyväinen olin siihenkin, että Sulo ei ollut ainut uros! Parempi fiilis mielummin nyt kun edellisellä viikonloppuna.

 Koti matka ei alkanut aivan samantien, Oli vielä muutamien tuntien odotus, että alkais Ninalla ja Chicolla kehä. tuomarit oli myöhässä ja aikatauluun koko ajan tuli lisää aikaa laitettiin pojat omiin mökkeihinsä nukkumaan ja lähettiin Ninan kanssa käymään syömässä hyvät pullat kera teen.

Chico sai Erin. hienosti niin nuorelta pojalta, mutta tuomaria en ymmärtänyt sitten en yhtään ihan ihme sijotukset!

Koti matkalle lähettiin ja pongattiin parkkipaikalta kiva koirien pudotus kyltti, siitä saa jokainen itse miettiä mitä se tarkoittaaa :DD

Kotiinpäin yleensä matka menee nopeemmin, mutta ei tämä! Matka oli ihan kauhea! Vieläkin kolottaa joka paikkaa... Syömässä poikettiin varkauden hesessä Sulolle vietiin ranskiksii, mutta ei sille maistunu.
Kotiin monien tuntien päästä saavuttua oltiin ihan poikki, mutta äiti oli yllättänyt ja leiponut Sulolle kakun. Sitä sitten syötiin palaset ja mentiin samantien pojan kanssa nukkumaan..

 Mun poika on ny Suomen muotovalio!! :O miten tätä en meinaa vieläkään tajuta?

Nyt sitten vuorossa olis agility uran aloitus. ja katseet kohti tulevaisuutta.